”Realipolitik”, sanoi zotilas, kun Butchassa rötösteli. Jokainen tietää mistä puhutaan.
Katsotaanpa, mitä Wikipedia sanoo:
”Reaalipolitiikka (saks. Realpolitik) on ulkopolitiikkaa, joka pyrkii sopeutumaan vallitseviin oloihin ja sivuuttamaan periaatteelliset, ideologiset tai moraaliset seikat. Se on mahdollisen politiikkaa, jossa periaatteet jäävät toisarvoisiksi.”
Sana, millä perustellaan aina vahvemman oikeus geopolitiikassa. Se nyt vain menee näin. Asia nyt on vaan näin. Piste. Isomman vaatimuksiin nyt täytyy vain suostua. Ketkä tätä ajatusta vastustavat ovat naiiveja. Unelmointi paremmasta maailmasta ei kannata. Diktaattorien unelmat nyt toteutuvat, koska heillä on voimaa.
Tämä ei onneksi päde enää. 24 helmikuuta 2022, tasan kolme vuotta sitten Ukrainan vapaa kansa päätti toisin. He eivät suostuneet alistumaan reaalipolitiikan nimissä Venäjän laittoman invaasion alla. Tottapuhuen sota alkoi 23 helmikuuta 2014, joten tätä tragediaa on jatkunut jo yksitoista vuotta. Ukrainalaiset haluavat olla osa länttä ja osa Eurooppaa. Sitä he mielestäni myös ovat. Siellä on tehty paljon työtä ja uudistuksia, jotta pääsisivät lopulta osaksi Euroopan Unionia. Natoon myös, vaikka tällä hetkellä Nato on vähän myllerryksessä.
Nämä ukrainalaisten puheet ja teot, toivottavasti rohkaisee eurooppalaisia päättäjiä heräämään unestaan. Euroopan sotilaallinen turvallisuus voisi olla parempi ja siihen on nyt herättävä. Olisi epätoivottavaa, että Eurooppaa käytettäisi kynnysmattona. Se olisi reaalipolitiikkaa kaikkein kivisimmällä tavalla kannaltamme. Sotilaallinen tyhjiö kun tuppaa täyttyä. Puhumme myös paljon sopimuksiin perustuvasta maailmasta. Mitä eurooppalaiset ovat luennoimaan siitä, kun moni maista ei täytä Naton vaatimusta 2% BKT:sta laittamista puolustukseen ja vielä rauhanaikana? Rohkaisen EU:ssa toimivia päättäjiämme painottamaan myös muita täyttämään tuon 2% BKT:sta puolustukseen.
Toimimalla nyt oikein, voimme toteuttaa monta unelmaa. Unelman rauhan säilymisestä muualla Euroopassa, unelman kestävästä ja oikeudenmukaisesta rauhasta Ukrainassa ja unelman maailmanrauhasta. ”Si vis pacem, para bellum” lausahdus on reaalipolitiikkaa. Halukaamme kuitenkin rauhaa.
Niin. Tänään on 3 vuotta kun sota Ukrainassa eskaloitui täysimittaiseksi invaasioksi. Toivon Ukrainan rohkealle kansalle lohtua ja voimia sodan kauheuksien keskellä! Toivon, ettei siellä lopulta rauhaanehtoja sanella vain reaalipolitiikan nimissä.
Slava Ukraini, heroyam slava !
PS: Tämä artikkeli oli tarkoitus julkaista 24.2.25, mutta sivuston julkaisun viivästyessä osa sisällöstä on vanhentunutta, mutta pointti ei.
Vastaa